mar­me­laa­ti

Hulda oli saanut käskyn lykätä teentuonnin, kunnes tyttö oli kotona, ja hän toi nyt sisään hyvinvarustetun tarjottimen: siinä oli voita, marmelaatia, vastaleivottua vehnästä, sokeria ja mantelia.

»Me olemme sitte kerran jos toisenkin» - matami Bølling puhuu yhä samalla hiljaisella äänellä — »syöneet karhunmarjoja tässä talossa — ja marmelaatia — Ja korppuja», lopetti hän, pienen vaitiolon jälkeen.