- Vanhin tieto
- Henrik Florinus, 1702
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- karjala, viro, lyydi, vepsä
Verbin saada pohjalta muodostettu partikkeli, joka sisältää saman, ilmeisesti alkuaan prolatiivisen sijapääteaineksen kuin esimerkiksi alati (katso tätä), peräti ’jopa’ (katso perä). Ongelmallista tässä selityksessä on sijapäätteen liittyminen suoraan v.-vartaloon — sama ongelma, joka koskee myös partikkelia saakka. Mahdollisesti selitys molemmille on se, että alkup. muodosta *sāδen »(perille) päästen» → ’asti’ on ensin lyhentynyt part. sā (kuten nyk. inkeroinen sā, karjala soa, ? vatja (sijapääte) ‑ssā(g) ’saakka’), jota on eri tahoilla laajennettu muilla partikkeleiden muodostukseen käytetyillä aineksilla (esimerkiksi karjala terminat. soani ’saati’). Lähinnä muotoa saaden vastaavat
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | soat(i) ’saakka, asti, jstak lähtien’ |
|---|---|
| viro | saadik ’sama merkitys; saati’ |
(suomi → pohjoissaame sâtte (eteläsaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’jos vain (Lu N Ko); mikä tai kuka tahansa (E N In)’).
Vertailukohtia
| karjala | soate(n) ’saakka’ |
|---|---|
| lyydi | suoi, suoite |
| vepsä | saj, (sijapääte) ‑sā ’sama merkitys’ |