ma­rut

substantiivi
Jaa
Viittaa artikkeliin

ma-rut (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. ryhmä hindulaisia myrskyn jumalia, jotka ovat Rudran jälkeläisiä

Esimerkkilauseet

sanapilaa: nómon, lógon kai psógon tarut ja marut, lorut ja porut olisi jotakin sinnepäin.
— Platon, Gorgias
Marut oli kuitenkin käytössä ainakin vuoteen 1985 asti, osin sitäkin pidempään eli ainakin vuosiin .
— Wikipedia: Hindustan Aeronautics HF-24 Marut
Vedenhaltijaa saattoi maanitella antamaan pyyntionnea lempein sanoin: Ween Ehtoisa Emäntä, Sinä olet waimoista wakanen, Annas mulle ahwenia, Kuletteles Kuukupoja, Käytteles marut mahoja, Hiekan hieromattomia, Päiwän paistamattomia, Alta aaltojen syvien, Kalaisista kaarteista, Awarasta aitastasi!
— Wikipedia: Vedenolennot

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan maru yhteydessä
Vastineita
karjala

Lähtökohta: ? ← skandinaavinen, vertaa muinaisnorja mǫrr ’eläimen sisusrasva, ‑tali’, nykynorja mor, morr, maarr ’hakkelus; syötävät osat elukan sisuksista; lihamakkara’ (skandinaavinen → pohjoissaame marˈfe (eteläsaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’verimakkara’).

Sanan maaru (Kivi, LönnrLis 1886; melko yleinen) ’maha, vatsa (hieman leik.)’ alkuperä on epäselvä; se tuskin kuuluu tähän yhteyteen.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalamaruh, maruhut, marukeh, marukka ’ihra, tali, rasva’, mara ’(tavallisesti eläimen) maha; (iso) vatsa, maha’

Samaa juurta olevia sanoja

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • Marut
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Marut. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/marut