ma­se­a

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. lamaantunut, masentunut, nöyrä, surumielinen, heikko, voimaton; leuto (ilma)

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
paikoin murt.
Vastineita
pohjois- eli vienankarjala, komi, itämansi, etelähanti
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

pohjois- eli vienankarjalapohjois- eli vienankarjala maseta ’hiljentyä, asettua’ (← suomi)

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

komimud́źni̮, mi̮d́źni̮ ’väsyä, uupua’
itämansiitämansi mańś-, pohjoismansi mońś- ’joutua pulaan, olla tarpeessa’, pohjoismansi (Bernát Munkácsin aineistosta) mońśėm, muńśėm ’hätä, puute’
etelähantietelähanti măńt́- ’olla vailla, olla tarpeessa’, mŏńś- (mŏś-), pohjoishanti mŏńś- (mŏś-), măńś- (măś-) ’joutua hätään, puutteeseen’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Masea. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/masea