maukku
substantiivi/ˈmɑu̯kːu/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.(vaihtoehtoinen muoto)sanan moukku vaihtoehtoinen muoto
Esimerkkilauseet
Jos vitsa seljässä joskus paukkuu, Ei luista kiel'oppi, maister haukkuu, Suo namut suihin taas kukon maukku; Sen viran hälle mä säätelin.
650. Käki kultainen kutee, maukku päällä mallahtaa?
Taivutustiedot
| Nominatiivi | maukku |
| Genetiivi | maukun |
| Partitiivi | maukkua |
| Essiivi | maukkuna |
| Translatiivi | maukuksi |
| Inessiivi | maukussa |
| Elatiivi | maukusta |
| Illatiivi | maukkuun |
| Adessiivi | maukulla |
| Ablatiivi | maukulta |
| Allatiivi | maukulle |
| Abessiivi | maukutta |
Riimit
-ɑukːu
Kaikki riimit