mouk­ku

substantiivi/ˈmou̯kːu/
Jaa

Merkitykset

  1. isku, tälli
  2. ryyppyHän avaa laatikon ja ottaa sieltä viskipullon ja lasin. Kaataa itselleen hyvän moukun.
  3. (puhekieltä)moukari
  4. (murre)möykky, mötikkä

Esimerkkilauseet

Mennäänpä nyt ottamaan moukku ruplien isännän terveydeksi.
Aarno Karimo, Kumpujen yöstä IV Itsenäisyyteen
Kojamakin, niskakala, tiristi moukku-osuutensa, kalanpiimän, kutukuoppaan — ja lähti laskettelemaan samaa myötälettä.
Samuli Paulaharju, Kiveliöitten kansaa Pohjois-Ruotsin suomalaisseuduilta

Esiintymistiheys

208 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1, vokaalivaihtelutyyppi A

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimoukku
Genetiivimoukun
Partitiivimoukkua
Essiivimoukkuna
Translatiivimoukuksi
Inessiivimoukussa
Elatiivimoukusta
Illatiivimoukkuun
Adessiivimoukulla
Ablatiivimoukulta
Allatiivimoukulle
Abessiivimoukutta

Riimit

-oukːu

Kaikki riimit

Lähteet