men­neen­vuo­ti­nen

adjektiivi/ˈmenːeːnˌʋuo̯tinen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

men-neen-vuo-ti-nen (5 tavua) · 15 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. sellainen, joka on tapahtunut tai vallinnut edellisenä vuonna

Esimerkkilauseet

Alhaalla oli kirkas auringonvalo, menneenvuotinen kanerva peitti seinämät, siellä täällä suuri takiaislehti ja voikukan kullankeltainen kukka, tuoksui lämpimältä hiekalta.
— Eduard von Keyserling, Illan varjot
Kauniit kullanruskeat silmät olivat vajonneet syvälle kuoppiinsa ja iho niiden ympärillä oli käynyt ohueksi kuin kalvo ja ruskeaksi ja ylt'yleensä ryppyiseksi — tummanvaaleiden, kiiltävien suortuvien viikinkiläisharja oli ohimoilta valkoinen ja laossa kuin menneenvuotinen ruoho.
— Sigrid Undset, Ida Elisabet
Menneenvuotinen Novellikirjasto alkoi meidän tunnetun runoilijamme, Alexis Kiven, romaanilla 'Seitsemän veljestä'.
— J. V. Lehtonen, Aleksis Kivi aikalaistensa arvostelemana

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uotinen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Menneenvuotinen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/menneenvuotinen