menotuuli
substantiivi/ˈmenoˌtuːli/me-no-tuu-li (4 tavua) · 9 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- mielentila, jossa tekee mieli lähteä jonnekin; käytetään useimmiten adessiivimuodossa
Esimerkkilauseet
Vaikka matkaa olikin jo taivallettu hyvä päivän urakka, oli Vappu edelleen menotuulella.Niin, Sampsan perässä on vaikeata seurata silloin, kun hän oikein heittäytyy menotuulelle.Virkkuna ja hyvällä menotuulella oli Teisko, ja yhä enemmän ja enemmän Kuvenjus siihen mieltyi.Taivutustiedot
Taivutusluokka 26 (pieni)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-uːli
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Menotuuli. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/menotuuli