Asiasanasto.fi

menotuuli

substantiivi

/ˈmenoˌtuːli/

Yhdyssana: meno + tuuli

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.mielentila, jossa tekee mieli lähteä jonnekin; käytetään useimmiten adessiivimuodossa

Esimerkkilauseet

Vaikka matkaa olikin jo taivallettu hyvä päivän urakka, oli Vappu edelleen menotuulella.

Urho Karhumäki, Rantasuon sankarit

Iltaisin kotiin lähtiessä iski mieleen joskus hurja menotuuli.

Urho Karhumäki, Taistelun takaa

Taivutustiedot

Taivutusluokka 26

Nominatiivimenotuuli
Genetiivimenotuulen
Partitiivimenotuulta
Essiivimenotuulena
Translatiivimenotuuleksi
Inessiivimenotuulessa
Elatiivimenotuulesta
Illatiivimenotuuleen
Adessiivimenotuulella
Ablatiivimenotuulelta
Allatiivimenotuulelle
Abessiivimenotuuletta

Riimit

-uːli

Kaikki riimit