me­no­tuu­li

substantiivi/ˈmenoˌtuːli/
Jaa

Yhdyssana: meno + tuuli

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. mielentila, jossa tekee mieli lähteä jonnekin; käytetään useimmiten adessiivimuodossa

Esimerkkilauseet

Vaikka matkaa olikin jo taivallettu hyvä päivän urakka, oli Vappu edelleen menotuulella.
— Urho Karhumäki, Rantasuon sankarit
Iltaisin kotiin lähtiessä iski mieleen joskus hurja menotuuli.
— Urho Karhumäki, Taistelun takaa

Taivutustiedot

Taivutusluokka 26

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimenotuuli
Genetiivimenotuulen
Partitiivimenotuulta
Essiivimenotuulena
Translatiivimenotuuleksi
Inessiivimenotuulessa
Elatiivimenotuulesta
Illatiivimenotuuleen
Adessiivimenotuulella
Ablatiivimenotuulelta
Allatiivimenotuulelle
Abessiivimenotuuletta

Riimit

-uːli

Kaikki riimit

Lähteet