me­no­tuu­li

substantiivi/ˈmenoˌtuːli/
Jaa
Viittaa artikkeliin

me-no-tuu-li (4 tavua) · 9 kirjainta

Yhdyssana: meno + tuuli

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. mielentila, jossa tekee mieli lähteä jonnekin; käytetään useimmiten adessiivimuodossa

Esimerkkilauseet

Vaikka matkaa olikin jo taivallettu hyvä päivän urakka, oli Vappu edelleen menotuulella.
— Urho Karhumäki, Rantasuon sankarit
Niin, Sampsan perässä on vaikeata seurata silloin, kun hän oikein heittäytyy menotuulelle.
— Yrjö Rauanheimo, Merimies ja albatrossi
Virkkuna ja hyvällä menotuulella oli Teisko, ja yhä enemmän ja enemmän Kuvenjus siihen mieltyi.
— Väinö Kataja, Hevosmiehiä

Taivutustiedot

Taivutusluokka 26 (pieni)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uːli

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Menotuuli. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/menotuuli