Asiasanasto.fi

me­ri­viit­tasubstantiivi

/ˈmeriˌʋiːtːɑ/

Yhdyssana: meri + viitta

Merkitys

  1. 1.merenkulkijoille tarkoitettu opaste, jonka muoto ja väritys ilmaisevat turvallisen reitin vesiväylällä

Etymologia

meri + viitta

Esimerkkilauseet

Vielä istumme kumminkin hyvässä turvassa, väylät on huonot, rannat ovat matalat, meriviitat ja reimarit ovat poissa ja Marjaniemen pookista ei lähde tulijalle apua.

Eero Sissala, Helmikankaan Heikki

Timperi pyhkäsi kädellään partaansa ja katsahti toisiin: "Uskaltaa aikoo hän?" puhui hän... "mitä aikoo hän uskaltaa?" Toiset ravistivat päätään... "Olipa täällä kerran eräs, täällä laivassamme", kertoi timperi, "hän oli myöskin nuori mies, kävi päivä päivältä vaiteliaammaksi ja vaiteliaammaksi, tuijotteli päivät pääksytysten Blausandin meriviittaa kohden, tuijotti ja tuijotti.

Gustav Frenssen, Hilligenlei (Pyhä maa)

Nylander kustansi koulun ohella tehtaalle oman papin (Benjamin Sinius sekä myöhemmin ruukinsaarnaaja Carl Keckman) ja järjestysoikeuden 1700 -luvulla, sekä merkitytti meriviitoin väylän Olhavasta rannikkoa myöten Ouluun ja toisen ulkomerelle.

Wikipedia: Nybyn lasitehdas

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9, vokaalivaihtelutyyppi C

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimeriviitta
Genetiivimeriviitan
Partitiivimeriviittaa
Essiivimeriviittana
Translatiivimeriviitaksi
Inessiivimeriviitassa
Elatiivimeriviitasta
Illatiivimeriviittaan
Adessiivimeriviitalla
Ablatiivimeriviitalta
Allatiivimeriviitalle
Abessiivimeriviitatta

Riimit

-iːtːɑ

Kaikki riimit