met­sän­ran­ta

substantiivi/ˈmetsænˌrɑntɑ/
Jaa

sisältää sanat: metsä + ranta

Merkitys

  1. (runollinen)metsän alkamiskohta, erityisesti tarkkareunaisia peltoja vastenKävelimme kohti metsänrantaa.

Etymologia

genetiivi + metsä + ranta

Esimerkkilauseet

Niin hartaana nuokkuu luomakunta, on hämärän herttainen hetki, vain hiljaa huojuu pensas ja puu, on vaiennut äänet jo viimeisetki, ja metsänrannasta kohoo kuu.
— Kössi Kaatra, Alhaisolauluja
Aamun ruskossa kun hohtaa metsänranta, punertuvat varret honkapuitten, käypi vasta kotihinsa nuorten parvi.
— Erkki Kivijärvi, Virran varrella
Vaakunan historiaa Kristiinankaupungin vaakunan aihe perustuu kaupungille sen perustamiskirjeessä vuonna 1652 vahvistettuun sinettiin, jossa määrättiin olevan "metsänranta ja sen takana meri".
— Wikipedia: Kristiinankaupungin vaakuna

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimetsänranta
Genetiivimetsänrannan
Partitiivimetsänrantaa
Essiivimetsänrantana
Translatiivimetsänrannaksi
Inessiivimetsänrannassa
Elatiivimetsänrannasta
Illatiivimetsänrantaan
Adessiivimetsänrannalla
Ablatiivimetsänrannalta
Allatiivimetsänrannalle
Abessiivimetsänrannatta

Riimit

-ɑntɑ

Kaikki riimit

Lähteet