minun

pronomini

/ˈminun/

Johdettu sanasta: minä

Merkitykset

1.genetiivimuoto sanasta minä; genetiiviä vaativan yksipersoonaisen verbin epätäydellinen subjektiMinun täytyy nyt mennä.
2.genetiivimuoto sanasta minä; attributiivinen muoto, joka ilmaisee puhujalle kuuluvaa olla-verbin jälkeen tai ennen sitä, tämän toimiessa attribuuttina pääsanaan kuuluu possessiivisuffiksiTämä on minun kynäni. (ilmaisee omistusta attribuuttina)
3.genetiivimuoto sanasta minä; substantiivinen muoto, joka ilmaisee puhujalle kuuluvaa olla-verbin jälkeenTämä kynä on minun. (ilmaisee omistusta itsenäisesti)

Synonyymit

meikäläisen meikän meikäpojan meitsin mun mundakielet

Käännökset

engl.I, mine, my
ruotsimin, mina, mitt
saksamein (m), meines (n), meiner (m), meine (f)
ranskaà, mon (m), ma (f), mien (m), mienne (f), moi
venäjäмоё (n), мои, мой (m), моя (f)
esp.mi
puolamoje (n), moi, mój (m), moja (f)

Esimerkkilauseet

Pois vihojen vimmaukset, Puhas siunaus sijahan, Minun suin puheltuani, Hengin huokaeltuani; Vihat vierköhöt vetehen, Pahat maahan painukohon, Niinkuin kivi lainehesen, Rauta aaltohon ajaikse!

Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja

"Kamalan kovaa on", valitti kadetti, "että minun täytyy menettää arvoni, koska takkini on hiukan tervainen, tai jostakin sentapaisesta syystä".

Frederick Marryat, Peter Simple merillä

" Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan.

Wikipedia: Johanneksen evankeliumin 4. luku