mi­nä­muo­to

substantiivi/ˈminæˌmuo̯to/
Jaa

Yhdyssana: minä + muoto

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kerronnan muoto, jossa kertoja esiintyy ensimmäisessä persoonassa

Esimerkkilauseet

Se saattoi mahdolliseksi vapaampien minämuotojen kehityksen ja siis myöskin rikkaan ja voimakkaan vietin ylevöittämistyön.
— Yrjö Kulovesi, Psykoanalyysi
Pienemmille lapsille tarina kirjoitetaan minämuodossa ja käytetään minä -pronominia tai lapsen nimeä, mikäli lapsi puhuu itsestään omalla nimellään.
— Wikipedia: Sosiaalinen tarina

Esiintymistiheys

87 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviminämuoto
Genetiiviminämuodon
Partitiiviminämuotoa
Essiiviminämuotona
Translatiiviminämuodoksi
Inessiiviminämuodossa
Elatiiviminämuodosta
Illatiiviminämuotoon
Adessiiviminämuodolla
Ablatiiviminämuodolta
Allatiiviminämuodolle
Abessiiviminämuodotta

Riimit

-uoto

Kaikki riimit

Lähteet