Asiasanasto.fi

monistuttaa

verbi

/ˈmonistutːɑːˣ/

Johdettu sanasta: monistaa

Merkitys

  1. 1.antaa monistaa

Etymologia

monistaa + johdin -utta

Esimerkkilauseet

Päivällistunnilla ylipappi tuli kirjurien seuraamana ja pyysi asiakirjaa sen näillä monistuttaakseen.

Maximilian Kern, Faaraon perintö

Pateettisin sanoin lausuu hän julki uskontunnustuksensa "Ihmisen velvollisuuksien" viimeisillä sivuilla: "Minä uskon elämän ikuiseen kehitykseen Jumalan luomissa, ja mietteen ja toiminnan edistykseen, ei ainoastaan menneen, vaan myöskin tulevan ajan ihmisten keskuudessa... Minä uskon yhdistymiseen ainoana keinona, mitä meillä on edistyksen täyttämiseksi, ei ainoastaan siksi, että se monistuttaa tuottavien voimien toiminnan, vaan myöskin sen vuoksi, että se tuo lähempään yhteyteen kaikki ihmissielun erilaiset ilmiöt ja asettaa yksilön elämän yhteiselämän yhteyteen."

Giuseppe Mazzini, Ihmisen velvollisuudet

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53, vokaalivaihtelutyyppi C

Infinitiivimonistuttaa
Ind. prees. yks. 1.monistutan
Ind. imperf. yks. 3.monistutti
Kond. prees. yks. 3.monistuttaisi
Pot. prees. yks. 3.monistuttanee
Imperat. prees. yks. 3.monistuttakoon
Akt. 2. partisiippimonistuttanut
Pass. imperf.monistutettiin

Riimit

-utːɑː

Kaikki riimit