mui­lut­ta­ja

substantiivi/ˈmui̯lutːɑjɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: muiluttaa

Merkitys

  1. henkilö, joka muiluttaa; kyyditsijä

Etymologia

muiluttaa + johdin -ja

Esimerkkilauseet

Tapasi ylipäästään hurahtaneita "muiluttajia", sattui juuri se kesä, tapasi maakunnan, koko maan kuulun pirtukuninkaankin, jonka laivat seilailivat avomerillä.
— Urho Karhumäki, Viulu ja posetiivi
Säikähtäneet muiluttajat hautasivat ruumiin, joka löydettiin vasta seuraavana kesänä, kun oppaana toiminut Ristseppä tunnusti teon ja näytti viranomaisille kätköpaikan.
— Wikipedia: Erik Mättö

Esiintymistiheys

259 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.2
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimuiluttaja
Genetiivimuiluttajan
Partitiivimuiluttajaa
Essiivimuiluttajana
Translatiivimuiluttajaksi
Inessiivimuiluttajassa
Elatiivimuiluttajasta
Illatiivimuiluttajaan
Adessiivimuiluttajalla
Ablatiivimuiluttajalta
Allatiivimuiluttajalle
Abessiivimuiluttajatta

Riimit

-ɑjɑ

Kaikki riimit

Lähteet