murtolauseke
substantiivi/ˈmurtoˌlɑu̯sekeˣ/mur-to-lau-se-ke (5 tavua) · 12 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- matemaattinen lauseke, joka on kahden polynomin osamäärä
Esimerkkilauseet
Hän kirjoitti siis uudestaan loppuyhtälön sillä tavalla, että hän silloin, kun metreistä oli kysymys, merkitsi luvun jälkeen m ja lopuksi koko murtolausekkeen jälkeen m. Tarvittiin monet kyselyt, ennenkuin huomattiin, ettei näitä m:iä sittenkään tarvittu, sillä heti kun Laine oli korjauksensa tehnyt, tarkastaja huomautti:Koska suhteilla on murtolausekkeen rakenne, voidaan niillä laskea samoin kuten murtoluvuilla ja etenkin laventaminen ja supistaminen ovat mahdollisia.Toinen merkintätapa on käyttää jakoviivaa ja esittää suhde lukujen murtolausekkeena tai kokonaislukujen tapauksessa murtolukuna.Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ɑuseke
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Murtolauseke. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/murtolauseke