- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan murtaa yhteydessä
- Vanhin tieto
- 1741
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä
itämerensuomi sanat on tavallisesti yhdistetty murea, muru sanueeseen, josta ne ovat saaneet semantt. vaikutteita; katso muru.
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | murtā ’murtaa, taittaa’ |
|---|---|
| karjala | murtoa ’vääntää, kääntää, viettää; murtaa, taittaa, rikkoa’, murto ’rikka, roska, silppu; risu, kaatunut puu; risukko, ryteikkö’ |
| lyydi | mūrt(t)a (prs. mūrdan) ’taivuttaa tai kääriä torveksi; vääntää poikki, sijoiltaan’ |
| vepsä | murta (prs. murdan) ’kaataa puu juurineen, kiskoa maasta irti ja särkeä’, murdot ’roskat, ruumenet’, murdokaz ’silppuinen’ |
| vatja | murtā ’murtaa; kiusata, vaivata’ |
| viro | murda (prs. murran) ’murtaa, taittaa’, murd (g. murru) ’murto, ryteikkö; tungos’ |
| liivi | murdə ’murtaa’, murd ’murto (metsässä); (kielen) murre’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| ersämordva | ersämordva murdams, mokšamordva mə̑rdams ’palata takaisin’ |
|---|
. itämerensuomi taholla alkumerk. näyttää olleen ’vääntää, taittaa’ suomi → pohjoissaame murˈdet ’väistyä syrjään’, luulajansaame mur´tēt ’taittaa vain latvaosa puusta; kulkea takaperin’, inarinsaame murdeđ ’rikkoa, särkeä (esimerkiksi hevoset tai lehmät aidan); kaataa (esimerkiksi ukkonen tai tuuli puita); (vanh.) väistyä tieltä, mennä syrjään’, koltansaame mu´rded (kildininsaame turjansaame) ’murtaa, särkeä’, N murˈdo ’ryteikkö’. — pohjoissaame morˈdet ’työntää, heittää jku taaksepäin tai maahan’, luulajansaame mår´tēt ’taittaa puu (myrsky); hakata metsää’, mår´tō ’murto, ryteikkö’ ovat vanhempaa lainakerrosta elleivät suorastaan itämerensuomi sanojen alkup. vastineita; todennäköisesti itämerensuomi → venäjä murt. múrdat́ ’rypistää; kiusata’.