muunnesointu
substantiivi/ˈmuːnːeˣˌsoi̯ntu/muun-ne-soin-tu (4 tavua) · 12 kirjainta
Merkitys
- (musiikki)sellainen sointu, joka sisältää muunnesävelen
Esimerkkilauseet
Toinen tavallinen modaalinen muunnesointu on napolilainen sekstisointu, jossa esiintyy fryygisestä moodista lainattu, alennettu moodin toinen sävel.Napolilainen sekstisointu on tavallisimmin mollisävellajissa, harvemmin duurissa esiintyvä muunnesointu, asteikon alennetun toisen asteen kolmisointu ensimmäisenä käännöksenä eli sekstisointuna.Muunnesointu on tonaalisen musiikin teoriassa sointu, joka sisältää ainakin yhden sävellajiin kuulumattoman sävelen.Etymologia
Liittyvät sanat
Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ointu
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Muunnesointu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/muunnesointu