si­sä­soin­tu

substantiivi/ˈsisæˌsoi̯ntu/
Jaa

Yhdyssana: sisä- + sointu

Johdettu sanasta: sointu

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. konsonanttien toistuminen sanojen lopussa tai säkeen sisäinen loppusointu

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.internal rhyme, middle rhyme
  • ruotsiinrim
  • saksaInnenreim, Mittelreim, Binnenreim, Mittenreim, Inreim
  • ranskarime médiane, rime inteme
  • virosiseriim

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Alkusoinnun ohella voi käyttää sisäsointua: siitä on kysymys, kun säkeen sanoissa on äänteellistä samankaltaisuutta muualla kuin alussa.
Wikipedia: Kalevalamitta
Runoissa tuli olla loppu -, alku - ja sisäsointuja.
Wikipedia: Turun Runoseminaari 1962

Englanninkieliset vastineet

  • consonance
  • consonant rhyme
  • internal rhyme
  • middle rhyme

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivisisäsointu
Genetiivisisäsoinnun
Partitiivisisäsointua
Essiivisisäsointuna
Translatiivisisäsoinnuksi
Inessiivisisäsoinnussa
Elatiivisisäsoinnusta
Illatiivisisäsointuun
Adessiivisisäsoinnulla
Ablatiivisisäsoinnulta
Allatiivisisäsoinnulle
Abessiivisisäsoinnutta

Riimit

-ointu

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet