muu­raus­las­ta

en maksa mitään vanhurskaudesta, — se on vain ulkokultausta — Ei, se ei ole oikein Gjertru-linnusta, ei sinne päinkään... Hänellä on nokka kuin muurauslasta, — silmät kuin ukkohanhella — ja kähisee — — ja kähisee", — murisi hän maatessaan.

"Oskar!" vastasi tämä, mutta seuraavassa silmänräpäyksessä kiskaisi tuuli urkulehterin portaiden sivusta ikkunan auki, ja Oskarin korviin tunkivat taaskin ulkopuolella ahertavan arkimaailman oneat äänet — työntökärryjen romina, muurauslastan kepeä kalke ja niittaajan vasaran tiheät iskut.

Yllään hänellä on freskomaalarin esiliina ja muurauslasta.