nar­raa­mi­nen

substantiivi/ˈnɑrːɑːminen/
Jaa

Johdettu sanasta: narrata

Merkitys

  1. teonnimi verbistä narrata

Etymologia

narrata + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Mutta kun Iisakki Vähäpuheinen pistäytyi välillä ulkona, niin sielläkin oli narraaminen käynnissä.
— Pentti Haanpää, Iisakki vähäpuheinen
— En ikimaailmassa luullut sellaista olevan niin paljon... On ikävää, että puij — että narraaminen on väärin, sillä siitä on välistä hyvin suurta hyötyä, mutta koska asia on niinkuin sanot, en enää koskaan tee sitä.
— Lucy M. Montgomery, Anna ystävämme

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivinarraaminen
Genetiivinarraamisen
Partitiivinarraamista
Essiivinarraamisena
Translatiivinarraamiseksi
Inessiivinarraamisessa
Elatiivinarraamisesta
Illatiivinarraamiseen
Adessiivinarraamisella
Ablatiivinarraamiselta
Allatiivinarraamiselle
Abessiivinarraamisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet