Asiasanasto.fi

nar­raa­mi­nensubstantiivi

/ˈnɑrːɑːminen/

Johdettu sanasta: narrata

Merkitys

  1. 1.teonnimi verbistä narrata

Etymologia

narrata + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Mutta kun Iisakki Vähäpuheinen pistäytyi välillä ulkona, niin sielläkin oli narraaminen käynnissä.

Pentti Haanpää, Iisakki vähäpuheinen

— En ikimaailmassa luullut sellaista olevan niin paljon... On ikävää, että puij — että narraaminen on väärin, sillä siitä on välistä hyvin suurta hyötyä, mutta koska asia on niinkuin sanot, en enää koskaan tee sitä.

Lucy M. Montgomery, Anna ystävämme

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivinarraaminen
Genetiivinarraamisen
Partitiivinarraamista
Essiivinarraamisena
Translatiivinarraamiseksi
Inessiivinarraamisessa
Elatiivinarraamisesta
Illatiivinarraamiseen
Adessiivinarraamisella
Ablatiivinarraamiselta
Allatiivinarraamiselle
Abessiivinarraamisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit