ni­mi­ru­no

substantiivi/ˈnimiˌruno/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ni-mi-ru-no (4 tavua) · 8 kirjainta

Yhdyssana: nimi + runo

Merkitys

  1. runo jonka mukaan runokokoelma on nimetty

Esimerkkilauseet

Cardenalin teos La hora , nimiruno antologiassa Kello 0 1969) on vallankumouskirjallisuuden klassikkoja.
— Wikipedia: Ernesto Cardenal
Kihlman näki nimirunossa epätavallista loistoa ja voimaa.
— Wikipedia: Maa jota ei ole
Osa runoista on tunnelmarunoutta ja elämäntilitystä kuten Kankaani, Mustamaalinen kynäni, Minä suostuin, Kukka -asiani, Näkökulmastani, Minua hirvitti, Mietin, Tasapainoinen, Kävihä mie, Otin ylleni toisen kuoren ja nimiruno Teen laulustani toivonsillan.
— Wikipedia: Vellamo Kuivalainen

Etymologia

nimi + runo

Esiintymistiheys

13 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uno

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Nimiruno. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/nimiruno