nimiruno
substantiivi/ˈnimiˌruno/ni-mi-ru-no (4 tavua) · 8 kirjainta
Merkitys
- runo jonka mukaan runokokoelma on nimetty
Esimerkkilauseet
Cardenalin teos La hora , nimiruno antologiassa Kello 0 1969) on vallankumouskirjallisuuden klassikkoja.Kihlman näki nimirunossa epätavallista loistoa ja voimaa.Osa runoista on tunnelmarunoutta ja elämäntilitystä kuten Kankaani, Mustamaalinen kynäni, Minä suostuin, Kukka -asiani, Näkökulmastani, Minua hirvitti, Mietin, Tasapainoinen, Kävihä mie, Otin ylleni toisen kuoren ja nimiruno Teen laulustani toivonsillan.Etymologia
Esiintymistiheys
13 esiintymää · 0.0 / milj.
Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0
Taivutustiedot
Taivutusluokka 1 (valo)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-uno
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Nimiruno. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/nimiruno