ni­mit­tä­vä

adjektiivi
Jaa

Johdettu sanasta: nimittää

Merkitys

  1. (Kielitiede)paikan varsinaisesta/alkuperäisestä nimestä, joka esiintyy paikkaa tarkoittavana perusosana, esim (Pohjois-)Venelahti, Kivisalon(maa)

Synonyymit ja vastakohtasanat

Käännökset

  • ruotsibenämnande

Esimerkkilauseet

Isäntä Kilpivaara, jota kaikki tuntuivat nimittävän vain Aatu-Kustuksi, miellyttävän näköinen, vanhanpuoleinen mies, alusti tämän keskustelukysymyksen kotirannassa veneeseen asetuttuamme.
— Aaro A. Nuutinen, Suomen Sveitsissä
Isidor tunsi itsensä halpamaiseksi: kuinka hän halveksi tuota Bengelssonia, ja kuitenkin tarjosi hän nyt seuralaiselleen — burgunderia, vaikka hän oli päivällä ovelasti vältellyt uteliaan maisteriksi itseään nimittävän kysymyksiä, kääntänyt toisaalle, epäillen koko miestä, tunnettua joutavan juonittelijaa.
— Joel Lehtonen, Punainen mies
Nykykäsityksenä onkin vallalla se, ettei valta Neuvostoliitossa ollutkaan työväestöllä vaan kommunisteiksi itseään nimittävällä eliitillä.
— Wikipedia: Työväenliike

Englanninkieliset vastineet

  • naming

Lähteet