ni­mit­tä­vä

adjektiivi
Jaa

Johdettu sanasta: nimittää

Merkitys

  1. (Kielitiede)paikan varsinaisesta/alkuperäisestä nimestä, joka esiintyy paikkaa tarkoittavana perusosana, esim (Pohjois-)Venelahti, Kivisalon(maa)

Synonyymit ja vastakohtasanat

Käännökset

  • ruotsibenämnande

Esimerkkilauseet

Isäntä Kilpivaara, jota kaikki tuntuivat nimittävän vain Aatu-Kustuksi, miellyttävän näköinen, vanhanpuoleinen mies, alusti tämän keskustelukysymyksen kotirannassa veneeseen asetuttuamme.
Aaro A. Nuutinen, Suomen Sveitsissä
Isidor tunsi itsensä halpamaiseksi: kuinka hän halveksi tuota Bengelssonia, ja kuitenkin tarjosi hän nyt seuralaiselleen — burgunderia, vaikka hän oli päivällä ovelasti vältellyt uteliaan maisteriksi itseään nimittävän kysymyksiä, kääntänyt toisaalle, epäillen koko miestä, tunnettua joutavan juonittelijaa.
Joel Lehtonen, Punainen mies
Nykykäsityksenä onkin vallalla se, ettei valta Neuvostoliitossa ollutkaan työväestöllä vaan kommunisteiksi itseään nimittävällä eliitillä.
Wikipedia: Työväenliike

Englanninkieliset vastineet

  • naming

Lähteet