nimittäväadjektiivi
Johdettu sanasta: nimittää
Merkitys
- 1.(Kielitiede)paikan varsinaisesta/alkuperäisestä nimestä, joka esiintyy paikkaa tarkoittavana perusosana, esim (Pohjois-)Venelahti, Kivisalon(maa)
Synonyymit ja vastakohtasanat
Vastakohtasanat
Käännökset
- ruotsibenämnande
Esimerkkilauseet
Isäntä Kilpivaara, jota kaikki tuntuivat nimittävän vain Aatu-Kustuksi, miellyttävän näköinen, vanhanpuoleinen mies, alusti tämän keskustelukysymyksen kotirannassa veneeseen asetuttuamme.
Isidor tunsi itsensä halpamaiseksi: kuinka hän halveksi tuota Bengelssonia, ja kuitenkin tarjosi hän nyt seuralaiselleen — burgunderia, vaikka hän oli päivällä ovelasti vältellyt uteliaan maisteriksi itseään nimittävän kysymyksiä, kääntänyt toisaalle, epäillen koko miestä, tunnettua joutavan juonittelijaa.
Nykykäsityksenä onkin vallalla se, ettei valta Neuvostoliitossa ollutkaan työväestöllä vaan kommunisteiksi itseään nimittävällä eliitillä.
Englanninkieliset vastineet
- naming