Asiasanasto.fi

nirskua

verbi

/ˈnirskuɑˣ/

Merkitys

  1. 1.ääntä kuvaava, esim. hampaat nirskuvat; kettinki alkoi nirskua

Synonyymit

Etymologia

onomatopoeettinen

Yhdyssanat ja johdokset

Esimerkkilauseet

"Non habeo, te valhesäkit; en ole vielä saanut tarpeekseni", puhkui isäntä pontevalla nykäisyllä vapautuen toisen säälimättömästä kouraisusta ja nousi jaloilleen hengästyneenä, huohottaen, revittynä, verisenä; ja kääntyessään pyörivin silmin hän kohtasi pettyneen vihamiehensä vertajanoovan katseen ja nirskuvat hampaat, vihamiehen, joka nyt puolustautui, (vaikkakin melko vastenmielisesti) urhoollisen amatsoonin hyökkäyksiä torjuakseen.

Edward Bulwer-Lytton, Pompeijin viimeiset päivät

Pakkanen oli aamutunneilla yhä kiihtynyt, se paukahteli talon nurkissa, nirskui anturain alla ja tuntui turkkien läpi pureutuvan luihin asti.

Santeri Ivalo, Erämaan nuijamiehet

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52

Infinitiivinirskua
Ind. prees. yks. 1.nirskun
Ind. imperf. yks. 3.nirskui
Kond. prees. yks. 3.nirskuisi
Pot. prees. yks. 3.nirskunee
Imperat. prees. yks. 3.nirskukoon
Akt. 2. partisiippinirskunut
Pass. imperf.nirskuttiin

Riimit

-irskuɑ

Kaikki riimit