nars­ku­a

Ne valkeat neidot kaaresti kuin lumi laskoksissa, ja kiiltokengät narskuivat, soi ilo askelissa, niill' lumiharsot kahisteli kuurassa talviyöllä, ja kaikki hangen kirkkaat tähdet kimalteli vyöllä.

Mietit käsivarret polvien välissä menoasi: suloinen, kuin tyhjyyden sihinä, niinkuin riihtä lämmittämässä ennen, kun oli se entinen koti, kullainenkin, pääskyn väipähdyksin aitan ikkuna-aukossa, ja kun sorsa narskui.

Ihon alla on ilman täyttämä solukko, joka ulottuu varpaisiin saakka ja narskuu sitä puristettaessa.