nor­jan­kie­li­nen

adjektiivi/ˈnorjɑnˌkie̯linen/
Jaa

Yhdyssana: norja + -kielinen

Merkitykset

  1. norjan kieltä puhuva, norjaa puhuva.
  2. norjaksi esitetty tai tapahtuva, norjan kielellä oleva.

Liittyvät sanat

Käännökset

  • ruotsinorsk, noerskspråkig, norsktalande

Esimerkkilauseet

Ainakin kiisoissa talletettiin vanhaa ja uutta virsikirjaa, suomen- ja lapinkielistä Uutta Testamenttia, ja Maarit-emännän mielikirjana oli pieni lapinkielinen katkismus sekä Pontoppidanin lapin- ja norjankielinen hartauskirja.
— Samuli Paulaharju, Taka-Lappia
Vesisaaressa kyllä ilmestyi jo seitsemättä vuottaan norjankielinen sanomalehti, "Finmarkens Amtstidende", mutta harvat suomalaiset siihen aikaan osasivat sitä lukea, vaikka olisivat tahtoneetkin.
— Samuli Paulaharju, Ruijan suomalaisia
Kunnanvaltuusto pääosin saamelainen, mutta kirjoitti pöytäkirjat suomeksi ja kunnassa luettiin niin suomen -, saamen - kuin norjankielisiäkin lehtiä.
— Wikipedia: Saamelaisten historia

Esiintymistiheys

255 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.8
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivinorjankielinen
Genetiivinorjankielisen
Partitiivinorjankielistä
Essiivinorjankielisenä
Translatiivinorjankieliseksi
Inessiivinorjankielisessä
Elatiivinorjankielisestä
Illatiivinorjankieliseen
Adessiivinorjankielisellä
Ablatiivinorjankieliseltä
Allatiivinorjankieliselle
Abessiivinorjankielisettä

Riimit

-ielinen

Kaikki riimit

Lähteet