no­rot­taa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. valua, tihkua, norua

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan norua yhteydessä
Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro, liivi, saame
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinennoru ’räystäskouru; kouru mahlan juoksutusta varten’
karjalańorata (prs. ńorajoa), ńorissa ’lorista, liristä, litistä’, ńorahtoakseh ’lorahtaa’, ńorahuttoa ’lorauttaa’
vironõrutada ’valuttaa, heruttaa, noruttaa’, nõriseda ’tihkua, tiristä, pursua’
liivinoʾrrə (prs. norūb) ’valua, tippua (pois; vesi vaatteesta)’, norāstə ’valuttaa, tiputtaa’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamenjoarrât ’kaataa (varovasti), noruttaa’

. Deskr. sanoja. Vertaa nirua, norkko.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Norottaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/norottaa