o­ja­pii­lu

substantiivi
Jaa
Viittaa artikkeliin

o-ja-pii-lu (4 tavua) · 8 kirjainta

Yhdyssana: oja + piilu

Merkitys

  1. (historia)ojan reunoilla olevien juurien katkaisuun käytetty ohut- ja leveäteräinen kirves kaivettaessa lapiolla ojia suolle

Esimerkkilauseet

Hän otti saunan loukosta lapion ja ojapiilun ja läksi ojalleen, jonka toinen pää oli jo sivu puolivälin suota.
— Väinö Kataja, Lain varjolla
Taloon vanha faari hairas ojapiilun kirvesvinkasta oven-ottasta ja emäntä isoon kuparinapon vesiammeen lairalta jotta
— Jaakkoo Vaasan, Sinsallaa
Iso-Juha katseli ihmetellen ja ihaillen hänen jälkeensä, kun hän meni kontiomaisen leveänä, olkapäillä kirves, kuokka, kanki, ojapiilu ja lapio, ja tunsi tapahtuneen jotakin merkittävää talonsa viljelyksen vaiheissa.
— Eino Railo, Kevätsade

Etymologia

oja + piilu

Käännökset

  • ruotsidikesbila

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ojapiilu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ojapiilu