o­ja­pii­lu

substantiivi
Jaa

Yhdyssana: oja + piilu

Merkitys

  1. (historia)ojan reunoilla olevien juurien katkaisuun käytetty ohut- ja leveäteräinen kirves kaivettaessa lapiolla ojia suolle

Etymologia

oja + piilu

Käännökset

  • ruotsidikesbila

Esimerkkilauseet

Hän otti saunan loukosta lapion ja ojapiilun ja läksi ojalleen, jonka toinen pää oli jo sivu puolivälin suota.
— Väinö Kataja, Lain varjolla
Taloon vanha faari hairas ojapiilun kirvesvinkasta oven-ottasta ja emäntä isoon kuparinapon vesiammeen lairalta jotta
— Jaakkoo Vaasan, Sinsallaa