ojapiilu

substantiivi

Yhdyssana: oja + piilu

Merkitys

1.(historia)ojan reunoilla olevien juurien katkaisuun käytetty ohut- ja leveäteräinen kirves kaivettaessa lapiolla ojia suolle

Hän otti saunan loukosta lapion ja ojapiilun ja läksi ojalleen, jonka toinen pää oli jo sivu puolivälin suota.

Taloon vanha faari hairas ojapiilun kirvesvinkasta oven-ottasta ja emäntä isoon kuparinapon vesiammeen lairalta jotta