o­ja

erisnimi, substantiivi/ˈojɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

o-ja (2 tavua) · 3 kirjainta · Suomen kielen 3 482. yleisin sana

Merkitykset

substantiivi

  1. maahan kaivettu ura pintavesien pois johtamista tai maanalaisen johdon sijoittamista varten
  2. (murre)puro

erisnimi

  1. eräs sukunimi

Esimerkkilauseet

E. Tervulainen, ojan rotta. F. Mistä tiesit Teinulainen, äkkioutonen osasit?
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Ei tosin siksi, että Veneh'oja vapautettaisiin, vaan siksi, että rahoja tehtäisiin.
— Arvid Järnefelt, Veneh'ojalaiset
Kun alue on tyhjennetty turpeesta, voidaan tilalle istuttaa metsää, perustaa linnuille kosteikko tai antaa ojien tukkeutua, jotta turpeen kasvu alkaisi uudestaan.
— Wikipedia: Suo

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan oja lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Adjektiivit
Mutta Jorma juoksentelee avojaloin lätäköissä, kaivaa ojia ja metsästää lintuja.
— Akseli Gallen-Kallela, Afrikka-kirja
Hän istui ojan reunalla, käsivarret polvien varassa ja huivi silmille vedettynä.
— Marja Salmela, Naiskohtalo
Lahden nimi on antanut nimen myös siihen luoteesta laskevalle ojalle, Finnålle.
— Wikipedia: Finnoo
Mutta se hyppäsi ojan yli, kaatoi kärrit ja puiden väliin rikkoi pyörät ihan palasiksi.
— Antero Kanerva, Salakulettaja

Etymologia

1oja1 – maahan kaivettu uoma; puro

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenoja
karjalaoja ’oja; puro; suksen olas’, ojanneh ’ojanne; puro; puronvarsi’, ojittoa ’ojittaa’
lyydioja ’puro, oja’, ojandeh ’ojanne, oja’, ojitada ’ojittaa’
vepsäoja ’oja, puro’, ojande̮h ’vanha joen uoma’
vatjae̮ja ’oja; notko’
virooja ’puro’ (→ liivi ojā ’lammikko; puro’)
liiviv(u)ojā ’veden täyttämä notkelma, lammikko’

Kaukaisemmissa sukukielissä

koltansaamekoltansaame vuå´jj (kildininsaame turjansaame) ’puro’ (? ← suomi tai karjala).

Samaa juurta olevia sanoja

2oja2 – auran aisa

Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Levinneisyys
paikoin savolaismurteet
Vastineita
inkeroinen, lyydi, vepsä

Lainalähde: ?? ← arjalainen *ojas tai *ojos: muinaisintia īṣā́, puola, tšekki oje ’aisa’.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenojapū
lyydi, vepsäoja ’auran aisa’

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • ditch
  • trench

Esiintymistiheys

61 574 esiintymää · 23.5 / milj.

Suomi24
23.1
Sanomalehdet
28.1
Aikakauslehdet
44.6
Wikipedia
40.8
Reddit
19.0
Tekstitykset
8.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: ojaan 24 % · ojassa 23 % · oja 13 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ojɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Oja. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/oja