Asiasanasto.fi

o­min­tasubstantiivi

/ˈomintɑ/

Johdettu sanasta: omia

Merkitys

(englanniksi)
  1. 1.claiming for oneself, appropriating

Esimerkkilauseet

Hän piti minua vertaisenaan, Hän, Neitsyt-Äiti, johon minä olin lapsuudestani saakka katsonut ylös kuin aamutähteen, jota minä olin rakastanut siitä saakka kuin opin omintani rakastamaan ja jonka tunnustusta minä olin tavoitellut kaikessa, mikä oli minusta näyttänyt etsimisen ja pyrkimisen arvoiselta!

Eino Leino, Kootut teokset XIII

Näin tultiin siihen, että niin mielenkiintoisia kuin "Yksinvaltiasta" edeltäneet teokset ovatkin tekijänsä kehityshistorian kannalta, kirjailija itse katsoi varsinaisen uransa alkavan vasta edellä mainitusta suuresta romaanista: vasta sen kumean mahtava kauneus on hänen ominta itseään.

Tatu Vaaskivi, Pyhä kevät

Piirustuksen ominta aluetta ovat "kuivat" piirustusvälineet, kuten liitu, pastellit tai lyijykynä, jotka luovuttavat värin piirustusalustalle "kuluttamalla".

Wikipedia: Piirustus

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviominta
Genetiiviominnan
Partitiiviomintaa
Essiiviomintana
Translatiiviominnaksi
Inessiiviominnassa
Elatiiviominnasta
Illatiiviomintaan
Adessiiviominnalla
Ablatiiviominnalta
Allatiiviominnalle
Abessiiviominnatta

Riimit

-omintɑ

Kaikki riimit