o­rai­sa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. (salvettu) urosporsas tai ‑sika; uroskoira tai uroskissa

Etymologia

Vanhin tieto
Ericus Schroderus, 1637
Levinneisyys
Pohjois-Satakunta Pohjois-Häme ja Kaakkois-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Keski-Suomi Inkerinmaa
Vastineita
karjala, vepsä, mokšamordva

Lähtökohta: ? ← indoeurooppalainen (kantairani) *varāśa-, vertaa muinaisintia varāhá- ’karju’, avesta varāza- ’sama merkitys’

Toisen käsityksen mukaan ainakin itämerensuomi muodot voivat olla johdoksia sanasta ora (katso tätä). Vertaa myös uros ja ori sekä oras1.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaorattšupottši, orapottši ’karju’, orattšu ’salvamaton (sika)’
vepsäoratš ’karju; urospuolinen (eläin)’, oraž ’karju’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

mokšamordvamokšamordva urə̑ś ’salvettu karju’

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Oraisa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/oraisa