1oras1 – viljan, heinän tms. taimi tai itu
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Johd. sanasta ora (katso tätä).
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | oras ’oras’, orastua ’nousta oraalle’ |
|---|
| karjala | oras, orahaine, orastuo ’alkaa itää; nousta oraalle’ |
|---|
| lyydi | oraz, orahaińe ’nuori oras’ |
|---|
| vepsä | oraz, oraž ’oras’, orahaińe |
|---|
| vatja | e̮raz, (vatjan Kukkosin murre) oraz ’oras’ |
|---|
| viro | oras ’laiho, oras’, orastada ’orastaa’ |
|---|
| liivi | v(u)orūks ’oras, laiho’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2oras2 – (salvettu) karju tai porsas
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan oraisa yhteydessä
- Vanhin tieto
- Daniel Juslenius, 1745
- Vastineita
- karjala, vepsä, mokšamordva
Lähtökohta: ? ← indoeurooppalainen (kantairani) *varāśa-, vertaa muinaisintia varāhá- ’karju’, avesta varāza- ’sama merkitys’
Toisen käsityksen mukaan ainakin itämerensuomi muodot voivat olla johdoksia sanasta ora (katso tätä). Vertaa myös uros ja ori sekä oras1.
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | orattšupottši, orapottši ’karju’, orattšu ’salvamaton (sika)’ |
|---|
| vepsä | oratš ’karju; urospuolinen (eläin)’, oraž ’karju’ |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| mokšamordva | mokšamordva urə̑ś ’salvettu karju’ |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja