Asiasanasto.fi

orastava

adjektiivi, verbi

/ˈorɑstɑʋɑ/

Johdettu sanasta: orastaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.vasta alullaan oleva, nouseva tai muotoutumassa oleva

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Nuoriso, jossa hän näki kylvönsä orastavan, hymyili parvittaan perällä, kuten omat lapset silloin, kun on suuria vieraita, joita ainoastaan velvollisuudesta kestitään.

Santeri Alkio, Mennyt

Sen suurissa, raukeissa silmissä loisti orastava eläimen halu.

Matti Aikio, Eläinten nahoissa

Etelämpänä asuneet, kulttuuriltaan kehittymättömämmät, mutta lukumäärältään suuret ja sotaisat piktit kuitenkin lopulta raunioittivat orastavan atlantislaisen sivilisaation ja hajottivat heidän valtakuntansa pieniin klaaneihin.

Wikipedia: Hyborialainen aika

Englanninkieliset vastineet

  • emerging
  • incipient
  • nascent
  • budding

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

Nominatiiviorastava
Genetiiviorastavan
Partitiiviorastavaa
Essiiviorastavana
Translatiiviorastavaksi
Inessiiviorastavassa
Elatiiviorastavasta
Illatiiviorastavaan
Adessiiviorastavalla
Ablatiiviorastavalta
Allatiiviorastavalle
Abessiiviorastavatta

Riimit

-ɑʋɑ

Kaikki riimit