or­ko

substantiivi/ˈorko/
Jaa

Merkitys

  1. (murre)(lounaismurteet)(osin kaakkoismurteet)laakso

Esimerkkilauseet

Orko, Karjalan kuningas, heräsi unestaan.
— Aarno Karimo, Kumpujen yöstä I Muinaiskansaa
— Tässä on veljeni Lauri Raami ja neidit Illevi Orko ja Esti Untola.
— Eva Hirn, Raamin pojat heräävät
Orko on Eternian kuninkaan hovin narri, joka hallitsee taikuutta ja loitsuja, mutta usein epäonnistuu muiden hauskuuttamiseksi tekemissään taikatempuissa.
— Wikipedia: Orko

Esiintymistiheys

211 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.7
Aikakauslehdet
0.4
Wikipedia
0.9
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviorko
Genetiivioron
Partitiiviorkoa
Essiiviorkona
Translatiivioroksi
Inessiiviorossa
Elatiiviorosta
Illatiiviorkoon
Adessiiviorolla
Ablatiiviorolta
Allatiiviorolle
Abessiiviorotta

Riimit

-orko

Kaikki riimit

Lähteet