Asiasanasto.fi

orko

substantiivi

/ˈorko/

Merkitys

  1. 1.(murre)(lounaismurteet)(osin kaakkoismurteet)laakso

Esimerkkilauseet

Orko, Karjalan kuningas, heräsi unestaan.

Aarno Karimo, Kumpujen yöstä I Muinaiskansaa

— Tässä on veljeni Lauri Raami ja neidit Illevi Orko ja Esti Untola.

Eva Hirn, Raamin pojat heräävät

Orko on Eternian kuninkaan hovin narri, joka hallitsee taikuutta ja loitsuja, mutta usein epäonnistuu muiden hauskuuttamiseksi tekemissään taikatempuissa.

Wikipedia: Orko

Esiintymistiheys

211 esiintymää, 0.1 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.7
Aikakauslehdet
0.4
Wikipedia
0.9
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Nominatiiviorko
Genetiivioron
Partitiiviorkoa
Essiiviorkona
Translatiivioroksi
Inessiiviorossa
Elatiiviorosta
Illatiiviorkoon
Adessiiviorolla
Ablatiiviorolta
Allatiiviorolle
Abessiiviorotta

Riimit

-orko

Kaikki riimit