or­vi­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. syrjiä, sortaa, kohdella töykeästi, hylkiä

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (kanta-arja)
Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan orpo yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, saame, ersämordva, itähanti, unkari

Lähtökohta: ← kanta-arja tai kantairani *arbha-s; vertaa muinaisintia árbha-ḥ ’pieni, heikko, nuori’, latina orbus ’orpo; leski’. — Samaa alkuperää lienee orpana (katso tätä).

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenorpoi ’orpo’
karjalaorpo(i) ’sama merkitys; onneton, raukka, poloinen’

(viro orb (g. orvu) ’orpo’ ← suomi)

Kaukaisemmissa sukukielissä

saameoarbes ’orpo; yksinäinen’
ersämordvaersämordva uros, urus, mokšamordva urə̑s ’orpo’
itähantiitähanti ‑urwi̮, ‑uri̮: jĕŋk-urwi̮ ’leski; orpo’
unkariárva ’orpo’, johd. árvácska ’orvokki’

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Orvita. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/orvita