o­ta­päi­nen

adjektiivi/ˈotɑˌpæi̯nen/
Jaa

Merkitys

  1. (Kasvitiede)lehden, hedelmän tai muun kasvin elimen kärki, joka päättyy piikkiin

Synonyymit

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.aristate, mucronate, cuspidate
  • ruotsitvärt avsmalnande, uddspetsig, med borstudd
  • norjabroddspiss, forsynt med børste/brodd

Esimerkkilauseet

— Tähkänä 3—5 lähinäistä tähkylää; ylinen, hedekukilla tyvessä, 2—3 kerroin pitkulaisia emitähkiä pidempi; suomut lyhempiä kun puikea otapäinen kota.
Elias Lönnrot, Flora fennica
— Emitähkät lähinäisehköitä, perättömiä, palleroisia; suojukset tupettomia, m. ominaisia, alimmainen vähän pidempi tähkää; kodat palleroisia, suippoja, lieminkäisiä, otapäisten suomujen pituisia.
Elias Lönnrot, Flora fennica
Peitinsuomu on 1,5-1,8 senttimetriä pitkä, muodoltaan pitkänpyöreän lusikkamainen ja kärjeltään otapäinen.
Wikipedia: Suomupihta

Englanninkieliset vastineet

  • aristate
  • mucronate
  • cuspidate

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviotapäinen
Genetiiviotapäisen
Partitiiviotapäistä
Essiiviotapäisenä
Translatiiviotapäiseksi
Inessiiviotapäisessä
Elatiiviotapäisestä
Illatiiviotapäiseen
Adessiiviotapäisellä
Ablatiiviotapäiseltä
Allatiiviotapäiselle
Abessiiviotapäisettä

Riimit

-æinen

Kaikki riimit

Lähteet