ot­si­ai­nen

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. rysän tai katiskan suupuolelta suoraan eteenpäin laskettu verkko; kalanpyydyksen johdeaita

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan otsa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 4 muuta kieltä

Lähtökohta: ? ← germaani *anþja-, vertaa muinaisnorja enni, muinaisyläsaksa endi ’otsa’.

Toisaalta on esitetty, että suomalais-permiläinen sanojen yhteyteen kuuluisi unkari agy ’aivot; (vanh.) kallo’ (jota puolestaan on verrattu sanaan aivo, katso tätä).

Vastineet sukukielissä (10 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenotsa ’(esineen) pää, kärki; otsa; kylän pää’, otsain ’pää’, otsimus ’päähineen otsakappale’, otsimain ’äärimmäinen’
karjalaottša ’otsa; pääty, edusta; päähineen otsakappale’, otšalline ’naisen päähineen otsakappale; otsanauha’, otšattši ’editse’
lyydiotš ’otsa; huippu, yläosa; pääty’
vepsäots ’otsa; rinne’, otsatuśi ’vastakkain’
vatjae̮ttsa ’pää, loppu’, e̮ttsime̮in ’äärimmäinen’
viroots ’loppu; pää; kärki’, otsatu ’loputon, ääretön’, otsmik ’otsa’, otsustada ’päättää; ratkaista’
liivivōntsa, vūontsa, (salatsinliivi) ōnts ’otsa’

(itämerensuomi → kildininsaame vue´cc (turjansaame) ’otsa’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

länsimarilänsimari anzə̑l, itämari ońt́śəl ’edessä oleva, etuosa, esi-’, länsimari anzə̑lnə̑, itämari ońt́śə̑lno ’edessä’
udmurttiaź, ad́ź ’etuosa, etumus; paikka, sija’, aźla ’edellä, ensin’, ad́źi̮n ’edessä, ennen’
komivod́ź, od́ź ’etusivu, edusta’, vod́źi̮n ’edessä; vastapäätä’

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Otsiainen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/otsiainen