- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan pahtua yhteydessä
- Vanhin tieto
- Daniel Juslenius, 1745
- Vastineita
- vepsä, viro
Ilmeisesti alkuaan samaa sanuetta kuin paahtaa (huomaa erityisesti Etelä-Pohjanmaa pahtua ’paahtua, kuumentua’ ja vatja (Tsv) pāhtua ’palaa pohjaan; hyytyä (veri)’). — itämerensuomi ? → venäjä páhtat́ ’pyöhtää, kirnuta’ ja ruotsinsaame pahdet ’tarttua (esimerkiksi terva); paisua (esimerkiksi kiimaporon kaula)’.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| vepsä | pahtuda ’hyytyä (veri)’ |
|---|---|
| viro | pahtuda ’tyrehtyä, hyytyä (esimerkiksi veri); ehtyä (rinnat); koveta (piimettyvä maito, poudan kuivattama maa); takertua kiinni; turvota (esimerkiksi ovi)’. |