1pahtua1 – pinttyä, takertua, kovettua kiinni
- Vanhin tieto
- Daniel Juslenius, 1745
- Levinneisyys
- Lounais-Suomi Tornionjokilaakso, paikoin hämäläismurteet Pohjois-Suomi
- Vastineita
- vepsä, viro
Ilmeisesti alkuaan samaa sanuetta kuin paahtaa (huomaa erityisesti Etelä-Pohjanmaa pahtua ’paahtua, kuumentua’ ja vatja (Tsv) pāhtua ’palaa pohjaan; hyytyä (veri)’). — itämerensuomi ? → venäjä páhtat́ ’pyöhtää, kirnuta’ ja ruotsinsaame pahdet ’tarttua (esimerkiksi terva); paisua (esimerkiksi kiimaporon kaula)’.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| vepsä | pahtuda ’hyytyä (veri)’ |
|---|
| viro | pahtuda ’tyrehtyä, hyytyä (esimerkiksi veri); ehtyä (rinnat); koveta (piimettyvä maito, poudan kuivattama maa); takertua kiinni; turvota (esimerkiksi ovi)’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2pahtua2 – kuumentua, palaa pohjaan
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan paahtaa yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, liivi
Ilmeisesti alkuaan samaa sanuetta ovat myös s.v. pahtua ’kovettua, takertua’ mainitut sanat, kun taas suhde samaa merkitseviin sanoihin paatua ja paattua on hämärä. — Mikäli kyseessä on vanha kausat. johdos *paš-ta-, sen kantavartalon vastineita saattavat olla udmurtti pi̮ž- ’paistaa’, komi pe̮ž- ’paahtaa; kypsyä’; toisenlaiseen morfologiseen analyysiin (*pā-hta-) perustuvasta vaihtoehtoisesta selityksestä katso s.v. paattua.
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | pāhtua ’palaa pohjaan, paahtua’, pāhutada ’paahtaa’ |
|---|
| karjala | poahtoa ’paahtaa’, poahtuo ’paahtua, kuivettua’, poahe ’päivän paahde; kova tuuli’, poahuttoa ’kuivettaa (pouta viljan)’ |
|---|
| lyydi | puahtada ’paahtaa, polttaa’ |
|---|
| vatja | (Tsv) pāhtua ’palaa pohjaan; hyytyä (veri)’ |
|---|
| viro | murt. pahtuda ’kiehua’, pahutada ’ryöpätä, keittää’ (vertaa myös viro murt. paht ’ripitys’) |
|---|
| liivi | pāʾtə ’paahtaa (papuja, herneitä)’ (vertaa myös pɔ̄ʾkstə ’sama merkitys’) |
|---|
. suomi tai karjala → koltansaame pȧ´hted ’paahtaa’.
Samaa juurta olevia sanoja
Ilmeisesti alkuaan samaa sanuetta kuin paahtaa (huomaa erityisesti Etelä-Pohjanmaa pahtua ’paahtua, kuumentua’ ja vatja (Tsv) pāhtua ’palaa pohjaan; hyytyä (veri)’). — itämerensuomi ? → venäjä páhtat́ ’pyöhtää, kirnuta’ ja ruotsinsaame pahdet ’tarttua (esimerkiksi terva); paisua (esimerkiksi kiimaporon kaula)’.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| vepsä | pahtuda ’hyytyä (veri)’ |
|---|
| viro | pahtuda ’tyrehtyä, hyytyä (esimerkiksi veri); ehtyä (rinnat); koveta (piimettyvä maito, poudan kuivattama maa); takertua kiinni; turvota (esimerkiksi ovi)’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja