paik­kaa­ja

substantiivi/ˈpɑi̯kːɑːjɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: paikata

Merkitykset

  1. henkilö, joka laittaa paikan johonkinkattilanpaikkaaja
  2. henkilö, joka korvaa toista henkilöä

Etymologia

paikata + johdin -ja

Esimerkkilauseet

Pekka Polykarpus (Alkaa kosia.) Minähän sitä olisin hyvä kengän paikkaaja... Kun minä Liisalle paikkaisin pieksut, niin kestäisivät vielä tulevassa ilossakin.
— Maiju Lassila, Kun ruusut kukkivat
Paikkaajani yllin kyllin riittävät sammuttamaan raivonne, vaikka olisitte tiikeri.
— Edward Bulwer-Lytton, Rienzi
Hän pelasi kaikki liigaottelunsa hyvin pienessä roolissa lähinnä loukkaantuneiden paikkaajana, mutta voitti kauden päätteeksi Suomen -mestaruuden.
— Wikipedia: Iivo Hokkanen

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivipaikkaaja
Genetiivipaikkaajan
Partitiivipaikkaajaa
Essiivipaikkaajana
Translatiivipaikkaajaksi
Inessiivipaikkaajassa
Elatiivipaikkaajasta
Illatiivipaikkaajaan
Adessiivipaikkaajalla
Ablatiivipaikkaajalta
Allatiivipaikkaajalle
Abessiivipaikkaajatta

Riimit

-ɑikːɑːjɑ

Kaikki riimit

Lähteet