Asiasanasto.fi

paimenhuilu

substantiivi

/ˈpɑi̯menˌhui̯lu/

Yhdyssana: paimen + huilu

Merkitys

(englanniksi)
  1. 1.a traditional Ingrian wind instrument, similar to a recorder

Esimerkkilauseet

Kuule paimenhuilua ja metson kotkotusta poven tulta tunne ja huulen huvitusta, suloinen on neidon valta, poikani poloinen!

Larin-Kyösti, Kulkurin lauluja

Kirjailija Paimenhuilu oli sitä lukiessaan useita kertoja pyyhkinyt silmiään ja niistänyt nenäänsä sormiinsa.

Tiitus, Hra Kenosen harha-askel

Koskenniemi, teoksissa Lyyra ja paimenhuilu ja Saksan kirjallisuuden kultainen kirja Suuressa kaupungissa, suom.

Wikipedia: Detlev von Liliencron

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

Nominatiivipaimenhuilu
Genetiivipaimenhuilun
Partitiivipaimenhuilua
Essiivipaimenhuiluna
Translatiivipaimenhuiluksi
Inessiivipaimenhuilussa
Elatiivipaimenhuilusta
Illatiivipaimenhuiluun
Adessiivipaimenhuilulla
Ablatiivipaimenhuilulta
Allatiivipaimenhuilulle
Abessiivipaimenhuilutta

Riimit

-uilu

Kaikki riimit