pai­nol­li­nen

Sanat lauseissa ja tavut sanoissa ovat, kuten nyt olemme huomanneet, painon suhteen erillaisten painoasteiden alaisina, ne kun voivat olla joko perus-äänessä, perusääntä ylempänä taikka perusääntä alempana, siis joko painollisia tahi painottomia.

Että Juteini halusi karttaa sananjakoa runossa, jota taas Porthan puolsi, näkyy seuraavasta lausunnosta luvussa Runon rakeenteesta ("Om Runans mekanik"): Kun ensimäinen sana on kolmitavuinen, toinen kaksi ja kolmas kolmitavuinen säkeessä, niin sellainen runonsäe kyllä käy laatuun, mutta on sellaisia harvoin käytettävä; sillä tässä asemassa tulee joka sana jaetuksi, kun niiden tavut ovat jaettavat runojalkoihin, mikä (seikka) tekee säkeen raskaaksi, aina sitä myöten kuin on suuri lukumäärä sanoja, mitkä eivät luonnostaan sovellu säkeen tahtiin, erittäinkin jos kaksitavuisen sanan edellinen tavu on painollisempi — — —.

Joidenkin laboratoriossa tehtyjen tutkimuksten mukaan ironikko saattaa puhua hitaasti, matalalta, voimakkaasti, painotuksia liioitellen ja painollisia tavuja venyttäen, tai kovalla tai kireällä äänellä.