Asiasanasto.fi

papinkaulus

substantiivi

/ˈpɑpinˌkɑu̯lus/

Yhdyssana: pappi + kaulus

Merkitys

  1. 1.(asuste) papin asuun mm. Norjassa ja Tanskassa kuuluva koko kaulan ympäröivä suuri rypytetty kaulus. Ainakin Suomessa ja Ruotsissa papinkauluksen tehtävää hoitavat liperit.

Liittyvät sanat

Käännökset

  • ruotsiprästkrage

Hierarkia

Yläkäsitteet

Esimerkkilauseet

Hattupäisiä koulutyttöjä kulki heidän ohitsensa, katsellen kummissaan sakariston portailla seisovia miehiä: toinen avopäin, kyynelsilmin, ja toinen kalpeana kuin palttina, papinkaulus kädessä ... huulilla rohkaiseva hymy.

Arvi Järventaus, Kirkonlämmittäjä

Iisu-piikainen, huuto-orja, heittää sirppinsä sänkeen, ottaa ojanpyörtänöltä papinkauluksen, istahtaa ruohoon ja muuten vain sitä nyppii.

Heikki Klemetti, Ei ne olleetkaan viimeiset

Konsoliversiossa saarnaaja on korvattu tiedemiehellä, jolta on poistettu papinkaulus.

Wikipedia: The Chaos Engine

Englanninkieliset vastineet

  • Roman collar
  • clerical collar
  • dog collar

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39

Nominatiivipapinkaulus
Genetiivipapinkauluksen
Partitiivipapinkaulusta
Essiivipapinkauluksena
Translatiivipapinkaulukseksi
Inessiivipapinkauluksessa
Elatiivipapinkauluksesta
Illatiivipapinkaulukseen
Adessiivipapinkauluksella
Ablatiivipapinkaulukselta
Allatiivipapinkaulukselle
Abessiivipapinkauluksetta

Riimit

-ɑulus

Kaikki riimit