papinkaulus

substantiivi/ˈpɑpinˌkɑu̯lus/

Jaa

Yhdyssana: pappi + kaulus

Merkitys

(asuste) papin asuun mm. Norjassa ja Tanskassa kuuluva koko kaulan ympäröivä suuri rypytetty kaulus. Ainakin Suomessa ja Ruotsissa papinkauluksen tehtävää hoitavat liperit.

Liittyvät sanat

Käännökset

ruotsiprästkrage

Hierarkia

Yläkäsitteet

Esimerkkilauseet

Hattupäisiä koulutyttöjä kulki heidän ohitsensa, katsellen kummissaan sakariston portailla seisovia miehiä: toinen avopäin, kyynelsilmin, ja toinen kalpeana kuin palttina, papinkaulus kädessä ... huulilla rohkaiseva hymy.

— Arvi Järventaus, Kirkonlämmittäjä

Iisu-piikainen, huuto-orja, heittää sirppinsä sänkeen, ottaa ojanpyörtänöltä papinkauluksen, istahtaa ruohoon ja muuten vain sitä nyppii.

— Heikki Klemetti, Ei ne olleetkaan viimeiset

Konsoliversiossa saarnaaja on korvattu tiedemiehellä, jolta on poistettu papinkaulus.

— Wikipedia: The Chaos Engine

Englanninkieliset vastineet

Roman collar
clerical collar
dog collar

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39

Sijamuoto	Yksikkö
Nominatiivi	papinkaulus
Genetiivi	papinkauluksen
Partitiivi	papinkaulusta
Essiivi	papinkauluksena
Translatiivi	papinkaulukseksi
Inessiivi	papinkauluksessa
Elatiivi	papinkauluksesta
Illatiivi	papinkaulukseen
Adessiivi	papinkauluksella
Ablatiivi	papinkaulukselta
Allatiivi	papinkaulukselle
Abessiivi	papinkauluksetta