par­ta­hai­ven

Vangit huomasivat, että tuo vanha mies seisoi kuin kivikuva, ja nuorempi emiiri silitti hermostunein liikkein pari kertaa partaansa, ja kapeat, ruskeat sormet vapisivat koskettaessaan pitkiä, mustia partahaivenia.

— On, tottahan se on sekin, — täytyi Jannen partahaiveniaan vedellen myönnytellä, mutta lievitykseksi hän kiiruhti selittelemään, että poika taitaa sensijaan paljon muuta, tuntee maan ja metsän eläimiä, jopa taivaankin tähtiä.