peeveli
substantiivi/ˈpeːʋeli/
Merkitykset
- 1.lievähkö kirosana tai voivottelu
- 2.paholainen
Synonyymit
Etymologia
Sana on lainattu varhaisruotsista, jossa sana böfvel merkitsi paholaista ja pyöveliä. Siitä on sekä suomessa että ruotsissa useita eri variantteja ja se on lainattu suomeen myös asussa pyöveli. Peevelin ensiesiintymä suomen kirjakielessä on vuonna 1787 ilmestyneessä Christfrid Gananderin sanakirjassa Nytt Finskt Lexicon II–III.
Esimerkkilauseet
— No jo nyt on peeveli — sanoin minä, — olenko minä mikään santarmi tai dedektiivi!
CARL GUSTAF (Eugenille; tulenpalavassa innostuksessa). Jeevelin peeveli, kun et sinä tule, senkin nahjustelija!
Sana " pyöveli " on laina varhaisruotsin sanasta böfvel ( nykyruotsin sana on bödel); samasta sanasta on tullut sekä pyöveliä että paholaista merkitsevä peeveli.
Esiintymistiheys
1 429 esiintymää, 0.5 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 6
| Nominatiivi | peeveli |
| Genetiivi | peevelin |
| Partitiivi | peeveliä |
| Essiivi | peevelinä |
| Translatiivi | peeveliksi |
| Inessiivi | peevelissä |
| Elatiivi | peevelistä |
| Illatiivi | peeveliin |
| Adessiivi | peevelillä |
| Ablatiivi | peeveliltä |
| Allatiivi | peevelille |
| Abessiivi | peevelittä |
Riimit
-eːʋeli
Kaikki riimit