pen­ke­rei­nen

adjektiivi/ˈpeŋkerei̯nen/
Jaa

Johdettu sanasta: penger

Merkitys

  1. sellainen, jossa on penkereitä

Etymologia

substantiivi penger/penkere (johdin -inen)

Esimerkkilauseet

Hän kiipesi syviä kuiluja ja leveitä rotkoja pitkin harjanteiden, penkereisten rinteiden ja jyrkänteiden yli saaden ponnistella kauan ja kovasti, kunnes pääsi paikalle, jota otaksui jakajaksi.
— Zane Grey, Yksinäisen tähden harhailija
Hänen edessään oli lyhyt rotko pyöristyneine kivipohjineen, jossa ei kasvanut ruohoa, ei salviaa eikä puita, ja mutkikkaine penkereisine seinämineen.
— Zane Grey, Purppurarinteiden ratsastajat
Saaren pinnanmuoto on selvästi penkereinen ja sitä halkovat selvät veden uurtamat raviinit.
— Wikipedia: Sverdrupin saari

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivipenkereinen
Genetiivipenkereisen
Partitiivipenkereistä
Essiivipenkereisenä
Translatiivipenkereiseksi
Inessiivipenkereisessä
Elatiivipenkereisestä
Illatiivipenkereiseen
Adessiivipenkereisellä
Ablatiivipenkereiseltä
Allatiivipenkereiselle
Abessiivipenkereisettä

Riimit

-einen

Kaikki riimit

Lähteet