pe­pi­ta­ruu­tui­nen

adjektiivi/ˈpepitɑˌruːtui̯nen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pe-pi-ta-ruu-tui-nen (6 tavua) · 15 kirjainta

Johdettu sanasta: pepitaruutu

Merkitys

  1. jossa on pepitaruutuja

Etymologia

Alkuperä
Käännöslaina
Sanakirjassa
Käsitellään sanan ruutu yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro

Lähtökohtana lähinnä ruotsin pepitarutig ’pepitaruutuinen’, jossa pepita ’pieniruutuinen kuviointi’ (← espanjan pepita ’pieniruutuinen kuvionti; kivi, siemen; pieni kultakimpale’) + rutig ’ruutuinen’ (johdos sanasta ruta ’ruutu’).

Suomen ‑ruutuinen on johdos sanasta ruutu.

  1. suomiruutu
  2. ruotsivertaa nykyruotsi, varhaisempi uusruotsi ruta ’ruutu’ (korttipeliterminä ← ruotsi ruter ’ruutu’)
  3. keskialasaksarūte ’neliö, ruutu’

viro osin mahdollisesti ← saksa

pohjoissaame murt. rūta, rufta ← skandinaavinen, ruwtu ← suomi.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenrūto ’ruutu (korttipelissä); ikkunaruutu’, rūtolline, rūtelikko ’ruudullinen’
karjalaruutu ’ikkunalasi, ‑ruutu; ruutu (korttipelissä; uud.)’
viroruut (g. ruudu) ’ruutu, ikkunaruutu, neliö’

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uːtuinen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pepitaruutuinen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pepitaruutuinen