pii­a­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. käydä tyttöjä tapailemassa

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan piika yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Lähtökohta: varsin epätodennäköinen on oletus yhteisestä turkin kieli alkuperästä itämerensuomi ja skandinaavinen sanoille (bolgaarin *bī-kä, vertaa tšuvassi piɢɛ ’herrasnainen, ylhäistä alkuperää oleva neiti, kaunotar’)

myös a. ’naaraspuolinen (et. lammas; Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa, paikoin Satakunta); neitseellinen; immenkalvo (osin Karjala)’

Sana kuuluu yhteen nykyruotsi piga, muinaisruotsi pīka, pīgha ’tyttö; palvelustyttö’ kanssa, mutta lainasuunnasta on oltu erimielisiä; muissa skandinaavinen kielissä sana esiintyy 1300–1400-luvulta alkaen (nykynorja pike, islanti píka, nykytanska pige ’tyttö, neito, palvelustyttö’); lainasuuntaa suomi → skandinaavinen tukee s. poika, joka → nykyruotsi pojke ’poika, palvelija, palkollinen’. Kummallakin taholla puuttuvat etäisempien sukukielten vastineet, joten lainasuuntaa on vaikea lopullisesti ratkaista

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpīka ’palvelustyttö (jollaista talonpoikaisissa oloissa pidettiin kesällä)’
karjalapiika ’palvelustyttö, palvelijatar; nuori tyttö, neito (varsinkin Neitsyt Marian epiteettinä)’, piikahine ’immenkalvo’, piikus ’piikuus, neitsyys’
vatjapīka ’piika, palvelijatar’
viropiiga (g. piiga) ’tyttö, neito, neitonen; (murt.) vanhapiika’

(suomi → pohjoissaame biiˈga (inarinsaame koltansaame) ’palvelustyttö’).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Piiata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/piiata