pii­ka

substantiivi/ˈpiːkɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pii-ka (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 10 170. yleisin sana

Merkitys

  1. naispuolinen palvelija, erityisesti maatalon naispuolinen työntekijä

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Itävi iästä pilvi, Kaari kaukoa näkyvi, Pyhä piika pilven päällä, Kapo kaaren kannikalla, Kultavakka kainalossa, Kultasiipinen käessä, Jolla pyyhkivi kipuja Paikoilta palanehilta, Voiteli tulen vikoja, 10 Viikon visvan tehneinä.
— Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
B. Pihan piika, pellon neiti, akka manteren alainen!
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Tilaton väestö eli torpparit, loiset, rengit ja piiat maksoivat telineaineet, maalit ja pellavansiemenöljyn.
— Wikipedia: Hankasalmen vanha kirkko

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan piika lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Kertosanoina käytetään "metsän piika pikkarainen" ja "Tapiotar tarkka vaimo".
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Juhlavieraista on osa poistunut ja rengit piikoineen jääneet äänekästä iloa pitämään.
— Veikko Korhonen, Rämekorven laiskottelijat
Johonkin tällaiseen voi hyvinkin viitata Agricolan lause " … niin juopui piika että akka.
— Wikipedia: Suomalaisten muinaiset jumalat
Piika Maija meni sivuitsensa saunasta; hänen isäntä käski tuomaan juotavata.
— Antero Kanerva, Salakulettaja

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Lähtökohta: varsin epätodennäköinen on oletus yhteisestä turkin kieli alkuperästä itämerensuomi ja skandinaavinen sanoille (bolgaarin *bī-kä, vertaa tšuvassi piɢɛ ’herrasnainen, ylhäistä alkuperää oleva neiti, kaunotar’)

myös a. ’naaraspuolinen (et. lammas; Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa, paikoin Satakunta); neitseellinen; immenkalvo (osin Karjala)’

Sana kuuluu yhteen nykyruotsi piga, muinaisruotsi pīka, pīgha ’tyttö; palvelustyttö’ kanssa, mutta lainasuunnasta on oltu erimielisiä; muissa skandinaavinen kielissä sana esiintyy 1300–1400-luvulta alkaen (nykynorja pike, islanti píka, nykytanska pige ’tyttö, neito, palvelustyttö’); lainasuuntaa suomi → skandinaavinen tukee s. poika, joka → nykyruotsi pojke ’poika, palvelija, palkollinen’. Kummallakin taholla puuttuvat etäisempien sukukielten vastineet, joten lainasuuntaa on vaikea lopullisesti ratkaista

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpīka ’palvelustyttö (jollaista talonpoikaisissa oloissa pidettiin kesällä)’
karjalapiika ’palvelustyttö, palvelijatar; nuori tyttö, neito (varsinkin Neitsyt Marian epiteettinä)’, piikahine ’immenkalvo’, piikus ’piikuus, neitsyys’
vatjapīka ’piika, palvelijatar’
viropiiga (g. piiga) ’tyttö, neito, neitonen; (murt.) vanhapiika’

(suomi → pohjoissaame biiˈga (inarinsaame koltansaame) ’palvelustyttö’).

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • domestic
  • maidservant
  • skivvy
  • maid

Esiintymistiheys

13 952 esiintymää · 5.3 / milj.

Suomi24
5.4
Sanomalehdet
4.4
Aikakauslehdet
6.3
Wikipedia
4.2
Reddit
2.2
Tekstitykset
4.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala), vokaalivaihtelutyyppi D

Yleisimmät: piika 30 % · piian 15 % · piikoja 10 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iːkɑ

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Piika. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/piika