piis­ka­mai­nen

Se nuuskaisi Sinkon jalkoja, heilautti piiskamaista häntäänsä ja kiipesi takaisin sohvalle.

Ja hoikkana, ohuena, keltainen piiskamainen palmikko riippuen pitkin hameen selkämystää, hyöri Berthea, pyöreä pää, nupponenä ja kirkkaat silmät uteliaina esiin pistäen missä milloinkin.

Diplodocuksen hännänpään nikamat olivat surkastuneet, ja viimeinen kolmannes sen hyvin pitkästä hännästä oli erittäin ohut ja piiskamainen.