pik­ku­rai­nen

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. pikkuinen, pienoinen

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan pikkuinen yhteydessä
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Hypok. sivumuotoja sanasta pieni, katso tätä; vertaa myös piskuinen.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpikkarain ’pikkarainen’, pikkuruikkuin ’hyvin pieni’, pikkurilli ’pikkusormi’
karjalapikkuine ’pieni, pikkuinen; vähäinen’, pikku (taipumaton) ’pieni, pikku-’, pikoi (taipumaton) ’hyvin pieni, pikkuinen; vähäinen, vähäpätöinen; hyvin vähän aikaa kestävä’, pikkarainen ’pikkuinen; vähäinen’
lyydipikkaraińe ’pikkarainen, hyvin pieni’, pikoi ’aivan pieni’
vepsäpikaraińe, pikuraińe ’pikkarainen’
vatjapikkarain(e̮) ’pikkuinen’
viromurt. (Vaivara) pikkuraine ’pieni’ (← suomi tai inkeroinen)

(suomi → nykyruotsi murt. Suomi pikko, piku(gär) ’hyvin pieni’; karjala → venäjä murt. pikúšnoj ’pieni, vähäpätöinen’).

Tutkimuskirjallisuutta (6)
  • Ahlqvist 1856 WotGr 145 (sm pikkarainen ~ va)
  • Vendell 1890 Finnby 105 (sm > nr murt.)
  • Pogodin 1904 Severnorussk 50 (sm ka > ven murt.)
  • Kalima 1915 OLR 185 (ka > ven)
  • Vaigla 1926 EKeel 5 25 (sm ink > vi murt.)
  • SKES 1962 557 (+ ly ve, vrt. pieni, pisku(inen))

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pikkurainen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pikkurainen